Mitä odotin? Mitä tuli?

Voiko yliopiston kurssi olla enää pahempi kuin ”Digitaaliset mediat työvälineinä”? Aivan varmasti voi. Entä voiko esivaikutelma kurssista olla huonompi kuin kyseisen kurssin kohdalla? Aivan varmasti voi, mutta minun kohdallani, tuskin. Jo kurssin nimi aiheutti pientä epätoivoa, epävarmuutta, ja muutakin epää. Onkohan kurssi aivan mahdoton minulle, joka en kaikista viimeisimmistä tekniikan ihmeellisyyksistä ole aivan perillä. Enkä välttämättä ollenkaan perillä. Toki kurssi on mahdollisuus, mutta varmasti haastava. Asioiden enemmän selkiydyttyä ja ensimmäisen luennon jälkeen selvisi, että selviän kyllä kurssista aivan varmasti. Mikään ei olisi mahdotonta, joskin mukavuusalue ja sisältä tuleva innostuminen jääkin hetkeksi sivuun. Blogia ja mielipidekirjoitusta, pohdintaa ja kommentointia. Mediasta. Hmm.

Ennakkoluulot kurssia kohtaan helpottivat melko pian, ja tehtävistä suoriutui melko näppärästi. ”Digitaaliset mediat” eivät siis ole mahdottomia edes niitä hieman vieroksuvalle. Olenpa ainakin tehnyt elämäni ensimmäisen blogin! Vaikka blogistia minusta ei varmaankaan (?) tule, on jälleen yksi pakollisista elämän tavoitteista suoritettu. Eikös vallalla olekin ajatus siitä, että jokaisen kunnon kansalaisen – varsinkin nuoren – on jossain elämänvaiheessa pidettävä blogia? No, ehkä ei aivan, mutta sen tyylistä ajatusta on kuitenkin liikkeellä. Itse en mielestäni ole (vieläkään) tähän sairauteen sairastunut. Sairauteen, joka pitää sisällään kahdenlaisia (vaihtoehtoisia) oireita.

1. Liiallista median käyttöä, tai

2. Ainaista median käytön kritisointia

Kurssin aikana opin vielä paremmin ymmärtämään, että mediat on hyvä juttu. Olen toki aina ollut sitä mieltä, mutta kurssin aikana ehti pohtia ja nähdä niin paljon medioiden kritisointia, että lähestulkoon ryhdyn kritisoimaan tätä kritisointia. Sitäpä kai koko mediahässäkässä on kyse, kriittistä ajattelua se ainakin vaatii käyttäjiltään. Terve kritiikki onkin terveellista, liika keritiikki liiallista.

Yksi mieltäni askarruttanut asia kurssiin liittyen oli ehdottomasti virtuaaliryhmissä työskentely. Tulisiko siitä mitään. Ehkä siitä tulee, mutta saisinko siitä mitään irti? Odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Virtuaaliryhmissä tehty tehtävä osoittautui kuitenkin hyödyllisemmäksi kuin osasin odottaa. Oli erityisen mukava huomata, mitä yhteisen mediatekstin luominen on. Omien lisäysten jälkeen huomasin, että osa tekstistäni oli pyyhitty kokonaa pois. Siis mitä, eikö se kelvannut! Jaahas, sillä lailla. Luin kuitenkin osittain ärsyyntyneenä muoaktun tekstin. Sehän olikin paljon parempi. Omat ajatukseni olivat siellä kyllä, vain eri lailla sijoitettuina. Uusia näkökulmia, uusia ajatuksia itselle. Yhteinen verkkotehtävä voisi toki olla painajainen, mutta minun kohdallani se osoittautui paljon mukavammaksi mitä osasin odottaa. Siihen toki vaikutti muutenkin aktiivinen ryhmä jonka kanssa mediatekstiä sain työstää.

Varsinaisia ”taitoja” en kurssin aikana oppinut. Siitä huolimatta oli erittäin tervettä edes hiukan pohtia digitaalisia medioita. Vaikka pohdinnat eivät erityisen syvällisiä olleetkaan, niin ne oliavt kuitenkin niitä ajatuksia, joita ilman kurssia ei olisi mieleen tullut laisinkaan. Vuosien mittaan digitaalisten medioiden merkitys tulee kasvamaan entisestään. Niitä on hyvä hyödyntää, aina kun ne hyödylliseksi kokee. En kritisoi niitä; ainakaan liikaa. Enhän?